Myrtti
oli perheen tappijalkataapero, pienin ja pippurisin. Eikä
välttämättä aina niin kovin
positiivisessa mielessä. Epävarmuudestaan ja
terävyydestään johtuen se oli kova
mölisemään ja
haastamaan riitaa muiden koirien kanssa. Koiralaumassamme se oli
ehdoton
kuningatar, itsevaltias natsi.
Myrtin kanssa harrastaminen oli aina mukavan
mutkatonta. Se oli vilkas ja äärimmäisen
miellyttämisenhaluinen.
Se oli myös helposti motivoitavissa, koska sillä oli paljon saalisviettiä ja
pohjaton ruokahalu.
Aina ja kaikessa se yritti parhaansa.
Myrtti oli pitkään
selkävaivojen vuoksi
varhaiseläkkeellä.
Myrtti loukkasi tapaturmaisesti syyskuun lopulla
2009 metsälenkillä jalkansa ja edessä olisi
ollut suuri leikkaus.
Koska Myrtti oli luonteeltaan sellainen,
että sen piti kiitää aina
pää viidentenä jalkana ja koska sen
selkä oli jo rikki,
en halunnut sen enää
joutuvan käymään läpi leikkauksen
jälkeistä pitkää toipilasaikaa
enkä kärsivän polveen mitä
todennäköisimmin muodostuvasta nivelrikosta. Myrtti
päästettiin juoksemaan pilvien
päälle 29.9.2009.
|